Man pillu wikipedia

man pillu wikipedia

Työtä nimittäin tarjosivat bluesfestivaalit, kansainväliset kiertueet, esiintymiset Chicagossa sekä Buddyn itsensä omistaman Checkerboard Loungen myötä myös liike-elämä. Näille alueille painottuukin lähes koko luvun äänitetuotanto, joiden antia lähdemme nyt tarkastelemaan. Jäljempänä listatuista levyistä kolme ensimmäistä esittelee Guyn ja Jr. Wellsin yhteisiä saavutuksia, kun taas neljäs päättää Buddyn osalle langenneen, ilmeisen katkeriakin sävyjä sisältäneen henkilökohtaisen levyboikotin.

Williams – bass, Ray Allison – drs; Checkerboard Lounge, Chicago, "Live"-äänitteistä on rohkaisevimman vastaanoton saanut japanilainen Bourbon-tupla, jota on poikkeuksetta ylistetty alan ulkomaisessa lehdistössä. DeKoster , että kyseessä on "yksinkertaisesti eräs hienoimmista blues-LP: Kiitettäviin lausuntoihin, ehkei kuitenkaan yhtä korostetusti kuin LB, voisi yhtyä melkeinpä jo etukäteistietojen perusteella.

Onhan mukana varsin maineikas yhtye ja kappalevalikoimakin vaikuttaa eräiltä osin todella lupaavalta, lähinnä Buddy Guyn ohjelmistoa ajatellen. Kyseessä lieneekin niitä harvoja kunnollisia dokumentteja Guyn musiikillisen vireyden tasosta luvulla. Valitettavasti japanilaislevyn sisältö jää omakohtaisten kommenttien osalta selvittämättä; LP kun osoittautui harvinaisuudeksi jo ilmestyessään.

Tuskinpa sitä ehdittiin näillä leveyksillä edes myyntiin tarjota. Niinpä toiveet kohdistuvatkin nyt mahdolliseen uusintajulkaisuun, jota on ainakin jossain vaiheessa suunniteltu.

Tosin asiasta ei ole saatu konkreettisempia havaintoja enää vuosikausiin. Tämä on tuskin erityisen järkevä ratkaisu, mutta eihän ranskalaisfirman toiminta ole kovin omaperäistä koskaan ollutkaan. Molemmat ovat jokseenkin tyypillisiä kiertueolosuhteissa aikaansaatuja koosteita, joita arvioidessa ei voida käyttää samoja kriteereitä kuin esim.

Ja jos tässä tapauksessa halutaan, voidaan todeta, että ainakin mieliala on miehillä kohtalaisen korkealla, joka luo osaltaan määrätynlaista edustavuutta näille äänitteille. Junior Wells onnistuu puhaltamaan välittömän innostunutta henkeä esittämiinsä standardivoittoisiin sävelmiin, mutta tuskinpa monikaan jaksaa lämmetä hänen perinteisiin malleihin pohjautuville tulkinnoilleen. Valitettavasti hänen osuutensa ei kummallakaan LP: Vaikka arvioni Montreauxin tiimoilta sangen positiivissävyinen olikin, on näiden julkaisujen funktio ainoastaan siinä, että ne osoittavat kumppanusten olleen molemmilla keikoillaan verrattain hyvässä vedossa.

Sen sijaan todellisia kuunteluelämyksiä eivät ne pysty tarjoamaan kuin aivan vähäisessä määrin. Buddy Guyn paluu oman taiteensa pariin tapahtui niin ikään "live"-albumin myötä. Olin seuraamassa Junior Wellsin ja Buddy Guyn yhteistä keikkaa Kuopiossa toukokuun loppupuolella vuonna , ja täytyy todeta, että jälkimmäisen taidokas kitarointi, tunteikas laulu sekä myös hurmoksellinen ulkoinen eläytyminen tekivät suorastaan järisyttävän vaikutuksen.

Samasta asiastahan on kysymys myös tämän JSP-levyn kohdalla. Toisin sanoen kitara soi komeasti eikä laulupuoleltakaan suurempia virheitä löydy.

Kuitenkin pelkän äänilevyn varaan rakennettuna tuon klubi-illan ansiot jäävät lähinnä heiveröisiksi, ajoittaisen tyhjäkäynnin sekä aneemista kokonaistunnelmaa välittävän ääniasun vuoksi. Toimiakseen kunnolla kaipaisivat nämä ikuistukset rinnalleen myös visuaalista kosketusta. Tässä tapauksessa vaikutelma on lähes sama kuin Jacques Tatin elokuvat ilman liikkuvaa kuvaa.

Edellä esitellyistä levyistä voisi noin yhteenvetona todeta, että varsinainen ansiokkuus on niistä kaukana. Vaikka koko nippu olisi jäänyt julkaisematta, emme olisi kouriintuntuvia menetyksiä kokeneet. Onneksi jatkossa Buddy Guy sai kokeilla onneaan myös sisätiloissa, ja huomattavasti paremmalla menestyksellä. Williams – bass, Ray Allison – drs; Toulouse, Oheinen repliikki kuvailee varsin osuvasti Buddy Guyn oman Isabel-albumin tunnelmia.

Kyseessä on nimittäin taiteilijamme myöhempien aikojen paras suoritus, jota voisi ainakin kiihkeä ilmaisun puolesta verrata jopa Chess-kauden ikuistuksiin. Sama taiteellinen taso jää luonnollisesti saavuttamatta. Levyn idea lähtee siitä, että studioon on kiikutettu valtavan tunteen lataama Buddy Guy sekä tämän mielenliikkeisiin vaivattomasti reakoiva yhtye. Ja näistä ilmeisen spontaaneista lähtökohdista ammennettu musiikillinen sanoma välittyy kuulijalle todella upeana elämyksenä.

Keskeisessä asemassa on luonnollisesti raivokkaita kommentteja laukova, joskin hallittu kitara. Pääasiallinen teho perustunee kuitenkin suvantojen sekä kliimaks'ien äkillisiin vaihteluihin. Tämä ilmenee tuntuvimmin sekä aloitus- että päätöskappaleissa, joista jälkimmäinen on loistelias mukaelma Bobby Blandin ja Little Miltonin kuulusta kilpailuteemasta "Blind Man". Äkillinen tunnelman muutos tapahtuu kertosäkeessä, joka on dramaattisuudessaan lähes uskomaton.

Guyn hyökkäävä laulu sekä tätä korostava aggressiivinen kitarakuviointi ikään kuin tempautuvat irti muusta yhteydestä. Kokonaisharmonia kuitenkin säilyy ammattitaitoisten taustamuusikoiden ansiosta. Edellä olen ottanut esille vain pari yksittäistä raitaa, mutta muiltakin osin Isabel-LP edustaa nykyisten blueslevytysten sarjassa valioluokkaa, ilmeisen kiireisestä toteutuksestaan huolimatta.

Muiden ansioidensa ohella se on tutustumisen arvoinen jo siitä syystä, että Buddy Guy on kitaristina lähes parhaimmillaan. Jos Guyn toinen JSP-suorite halutaan määritellä mahdollisimman lyhyesti, todennäköisesti ilmaisu "jäljittelyä" riittäisi. Imitoinnista nähdäkseni onkin kysymys, kohteina etupäässä Alligator-merkillä menestystä saavuttaneet Lonnie Brooks ja Son Seals. Tähtäimessä ovat siis tavallista modernimmat linjat. Ja mikäs siinä, ainakin sävellysten, sovitusten, orkesterin sekä myös Buddyn oman osuuden puolesta hommat ovat ns.

Tietysti puhaltimia voisi toivoakin, mutta se on tässä tapauksessa turhaa, sillä matto vedetään alta jo muutoinkin. Se on nimittäin kytketty ällöttävää, puuromaista soundia aikaansaavaan vempaimeen.

Kuvittelun varaan jää, millaiseksi lopputulos olisi muodostunut, jos Guylla olisi ollut samat lähtökohdat kuin esim. Tällaisenaan LP on varsin vastenmielinen. Kakkos-JSP sai osakseen varsin tylyä tekstiä. Joten jos kitaran äänenvärillä ei ole mitään merkitystä, tästähän voi jotain irrotakkin. Toisaalta jotkut saattavat jopa pitää tällaisesta "psykedeelisesta" meiningistä. Kyseessä on epäilemättä maailman turhin julkaisu.

Vai Mitä mieltä olette melkein minuuttisesta "Knock On Wood": Eikä tuo kappalevalikoima taida muiltakaan osin houkuttelevalta tuntua. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin mikäs siinä sitten. Ranskalainen Isabel-yhtiö lienee varsin hyvässä maineessa.

Onhan se tehnyt nykybluesin ystäville monia mieluisia palveluita. Mutta nyt on ilmeisesti heilläkin – Didier Tricard ja kumppanit – lipsahtanut, sillä Buddyn ja Juniorin yhteinen aikaansaannos "Going Back" edustaa sitä samaa akustista sekoilua kuin numerossa 85 esitelty Blue Thumb –albumi. Eikä tällä kertaa ole mukana edes kolmatta musikanttia tunnelmaa keventämässä.

No, onneksi levy on toistaiseksi kuulematta, joten sitä ei tarvitse tässä yhteydessä ruveta haukkumaan. Kyseessä onkin Buddyn paras työ em. Sillä ei kuitenkaan ole mitään asiaa loisteliaan Isabel-levyn rinnalle, vaikka musiikillisesti sille sukua onkin. Kun en oikein muutakaan keksi, niin mennäänpä vaihtelun vuoksi tuoteselostelinjalle, kohteena siis JSP Kaiken kaikkiaan, hyvästä levystähän tämä menee.

Lopuksi No niin, Buddy Guy on siis vihdoin käsitelty. Tosin tuo loppupuoli otti hieman koville, levyt kun eivät kaksisia olleet, sääntöä vahvistavia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Jutussa esiintyvät ajatus-, asia- ja kirjoitusvirheet voidaan osittain laskea erittäin epäsuotuisten kirjoitusolosuhteiden tiliin. Siinä missä T-Bone Walker teki sähkökitarasta yhden tärkeimmistä bluesin soolosoittimista, jatkoi B. King esikuvansa työtä aina nykyisyyteen saakka. Yksi ehdottoman tärkeistä Kingin jälkeisistä blueskitaroinnin uudistajista - hieman kärjistäen väitettynä eräänlainen linkki B.

Heinäkuun lopussa 62 vuotta täyttävä ikinuori Buddy Guy syntyi Louisianassa vuonna Varsinainen ura lähti käyntiin kuitenkin vasta Guyn muutettua Chicagoon.

Kingin tai Muddy Watersin varjoon. Vasta sopimus Chicagobluesin valtamerkin Chessin kanssa toi Guyn uudistumishaluiset ja aikaansa seuraavat musiikilliset näkemykset yleisön tietoisuuteen. Siinä missä Chicagon baaribluesin kuninkaat Waters tai Howlin' Wolf olivat vielä sähköistäneet tiukasti syvän etelän deltabluesia, edusti Buddy Guy täysin luvun modernia ja kaupunkilaista sukupolvea intensiivisyydessään jopa hysteeriseltä kuulostavine tulkintoineen ja erilaisine soul- tai jazzvaikutteineen.

Chess-kiinnityksen jälkeen siirtyi Buddy Vanguard-levy-yhtiölle ja julkaisi ensimmäisen albumikokonaisuutensa, aiheellisesti kehutun modernin bluesin klassikon "A Man And The Blues" v. Tänä keväänä ilmestyi kattava läpileikkaus Guyn kolmesta mainiosta Vanguard-albumista.

Omien levytystensä ja esiintymisiensä ohessa Guy toimi Wellsin studio- ja keikkakokoonpanojen johtajana. Näistä yhteislevytyksistä merkittävimpiä ovat Jr. Wellsin nimissä julkaistut "Hoodoo Man Blues" Delmark v. Yhdessä ja erikseen ovat molemmat vierailleet Suomessa useampaan otteeseen. Buddy Guyn levytysura lähti uuteen lentoon hieman vaisuhkojen ja lukujen jälkeen tuon ajan levytyksistä mainittakoon "D. Guy on yksi harvoja vielä elossa olevia todellisia bluesin legendoja, ja koskapa uutukainen levy ei sekään osoita pienempiäkään väsymisen merkkejä, katsastetaan se tässä yhteydessä miehen Järvenpään saapumisen kunniaksi.

Vaikka Guyn pitäisi olla jo eläkeiässä, tuntuu miehen ote vain nuorenevan. Jo levyn muodikkaasti lukuhenkinen kansi kertoo osaltaan, mistä on kysymys.

Buddy rönöttää noin kolmen vuosikymmenen takaisen sutenöörin näköisenä suomalaisen Eero Aarnion suunnittelemassa, aikoinaan ja taas nykyään kovasti muodissa olleessa ns. Siinä missä "Damn Right Sen ilmestymisvuonna Buddy Guy vieraili myös edellisen kerran Suomessa.

Jonkinlaisena yhteenvetona edellisistä voitaneenkin pitää neljättä Silvertonea, konserttitaltiointia "Live - The Real Deal" v. Mitään varsinaista muutosta Buddyn tulkintoihin ei ole sinällään tullut, mies vain osoittaa pärjäävänsä edelleen tälläkin alalla.

Singlenäkin julkaistulla rockhenkisellä "Midnight Train"illä duetoi Buddyn tähtivieraana nuori bluesrock-kitaristi Jonny Lang, jonka esikoislevyä "Lie To Me" on kuulemma myyty jo miljoona kappaletta ja jota - jälleen kerran - povataan "Stevie Ray Vaughanin manttelinperijäksi". No, aika näyttäköön, miehekkäästihän tuo Jonny-poika karjahtelee alle parikymppiseksi ja vinguttelee kitaraansa.

Varsinaisena tähtivieraana henkilökohtaisesti pitäisin kuitenkin seitsemällä kappaleella kitaroivaa Steve Cropperia mm. Hieman raskaasta yleisilmeestään huolimatta "Heavy Love" on jälleen piristävä lisä Buddy Guyn tuotantoon ja osoittaa miehen olevan muutakin kuin "pelkkä" blueslegenda. Legendan lisäksi Buddy Guy on edelleen voimissaan oleva tulkitsija ja muuntautumiskykyinen muusikko. Koska molemmilla haastattelijoilla oli hieman samansuuntaisia kysymyksiä, tai oikeastaan koska minulla oli kaikenlaisia kysymyksiä, päätimme säästää Buddyn aikaa ja tunkeutua yhtäaikaisesti huoneeseen.

Eddie Boyd oli juuri klo Sallin Jaakko Lammen aloittaa kysymysten sarjan. En näe mitään isompaa levy-yhtiötä, joka voisi pitää bluesin hengissä ja se huolestuttaa minua. Eikö ole oleellista pohtia bluesin tulevaisuutta?

Jatkuuko se, vai asettavatko luvun haasteet rajoja sille? Yritän selittää, toivottavasti ymmärsin sinut oikein.

Huolestumiseni tarkoittaa sitä, että nuorempi sukupolvi ei voi saada vaikutteita voidakseen jatkaa bluesia, kuten minä esim. He ja minun sukupolveni alkavat vanhentua. Olen saattanut kuulla itsestäni viime vuosina jotain sen tapaista kuin: No, on mahdotonta sovittaa jalkojaan B. Minulla on omia poikia. Juuri juteltiin ja naureskeltiin Eddien kanssa, kun yksi pojistani on vihdoinkin päättänyt ryhtyä soittamaan kitaraa, kun hän oli nähnyt Princen esiintyvän. Ainoa ohje, jonka annoin hänelle oli, että hänen olisi hyvä kuunnella kaikenlaisia esiintyjiä, ihonväristä riippumatta.

Itse inhoan joka haastattelussa esiin tulevaa kysymystä, voiko valkoinen soittaa bluesia. Sanoin juuri Eddielle, että kaikilla on blues. On vain kyse siitä, tunnustaako sen todella. Tiedän, että monilla on blues, mutta he eivät anna muiden tietää sitä. No, minunlaiseni blueslaulaja astuu lavalle, laulan siitä ja annan ihmisten tietää, että minulla on blues - niin, ei laulaminen yms.

Hän tekikin niin ja kuunneltuaan heitä hän oli todennut, että he olivat maininneet minut esikuvakseen ja innoittajakseen. Poikani tuli seuraavana päivänä luokseni ja sanoi haluavansa oppia minulta.

Kysyin syytä, ja poika sanoi saaneensa selville, mistä kaikki Hendrixillä ja Claptonilla oli peräisin. No, en valita, mutta varmaan hän olisi tiennyt asian jo alusta pitäen, jos minun musiikkiani olisi ollut radiossa ja televisiossa. Haluaisin nähdä bluesin pääsevän tiedotusvälineisiin, kyllä bluesilla pitäisi olla samat mahdollisuudet radioon ja TV: No, sitä en voi taata - eihän minulla ole koskaan ollut suurmenestystä - mutta kyllä levyjä myytäisiin sen verran, ettei sitä voisi sanoa ajanhukaksi.

Millainen on show'si tänä iltana? Onko se traditionaalinen vai hyvin moderni, bluesin ja funkin yhdistelmä tms.? No, en minä koskaan etukäteen suunnittele show'tani. Kai se onkin suurimpia lankeemuksiani ironisesti Tänään menen yleisön eteen, minua katsomaan tulleiden ihmisten luo.

En mene soittamaan sitä, mitä kotona päätin ja josta pakottaisin heidät pitämään. En minä sitä mene tekemään. Tulen katsoakseni teitä kasvoihin, yritän päätellä liikkeistänne tuntemuksia ja thedä juuri sitä, mitä te silloin haluatte, omalla bluestyylilläni.

En käy läpi tiettyä kaavaa soittamalla esim. I Was Walkin' Through The Woods, ehkei kukaan haluakaan kävellä metsän läpi tänä iltana, ehkä halutaan vain pitää vauhdikas ilta.

Suuri bisnes poistaa fiiliksen melkein kaikesta, myös bluesista. Kumpi on tärkeämpää, saada hyvä levy julkaistuksi vai antaa ikimuistoinen konserttielämys? Annas kun ilmaisen asian näin No, molemmat mainitsemasi asiat kulkevat yhdessä, käsi kädessä. Sinulla täytyy olla toinen ollaksesi toista. Valehtelisin, jos sanoisin, etten haluaisi olla kuuluisampi kuin tällä hetkellä olen.

Samalla blues saisi paremmat mahdollisuudet, seuraavalla sukupolvella olisi paremmat mahdollisuudet sanoa: Toisin sanoen, minun on saatava musiikki esiin tai jonkun on saatava se esiin, että joku muu musta tai valkoinen nuori voisi sanoa haluavansa soittaa sitä eli pitää blues hengissä.

Mielestäni se näyttää tuhoon tuomitulta damned? Suuri Albert King on sanonut, että jokaisen miehen täytyy syntyä bluesin kanssa. Jos ei ole bluesia, on tavallaan reikä sielussa. No, oletko samaa mieltä? Onko tämä lähtökohta vai loppupiste?

Kaikilla meillä bluesmuusikoilla on eri määritelmiä bluesista, siitä mitä blues on. Minun on oltava eri mieltä kuin Albert, joka sanoo, että bluesin kanssa synnytään. Syntyessäsi et tiedä yhtikäs mitään, mitä ympärillä tapahtuu. Kestää aikansa, ennenkuin tajuat, mistä elämässä on ylipäänsä kyse, koska vanhempasi ovat läsnä ja ilman heitä et tajuaisi mitään, et edes pysyisi hengissä. Kauan syntymisen jälkeen alat vasta tajuta, mitä blues on. Kun alat tajuta, mitä blues on, alat ottaa vastuuta tai alat tajuta, että perheelläsi saattaa olla vaikeuksia esim.

Tämä on bluesin tajuamista. Eli en voi olla samaa mieltä, että olisin syntynyt bluesin kanssa. Olen ehkä syntynyt bluesperheeseen naurahdus , mutta minun täytyi oppia tajuamaan bluesin olemus. Ei bluesin kanssa synnytä. On opittava musiikki, on sisäisesti tunnettava feel musiikki, kyllä siihen pystyy, kun vain siihen ryhtyy. Sanoinkin juuri Eddielle olisitte voineet nauhoittaa jutustelumme: Tänään blues elää joka puolella maailmaa, sanoitpa sen tai et.

Nyt kiertueen aikana olen kirjoitellut laulua, ehkei siitä pitäisi mainita nauhalle No, annan pikku vihjeen: They got mothers in souplines with babies cryin' with no shoes an' you gon' stand an' tell me you don't know nothin' 'bout the blues? Joo, noin yksinkertaista se on, tuosta vain on kysymys. Ja kaikkialla maailmassa ihmiset näkevät nälkää, eivät tiedä mistä seuraava ruoka saadaan.

Jos kuuntelet hyvää blueskappaletta, joku sanoo: Ehkei joku piittaa, mutta se on tosiasia. Se on elämän tosiasiat, blues on elämän tosiasiat. Kuka minä olen sanomaan, mutta blues on sellaista musiikkia, jonka ei pitäisi koskaan kuolla! Iloista bluesia myös JL: Luuletko, että on olemassa jotain, mikä saa miehen soittamaan bluesia, että hän haluaa päästä eroon bluesista?

Onko oikein sanoa näin? Ei, olen eri mieltä, koska tullessani soittamaan haluan hymyillä enemmän kuin kukaan muu yleisön joukossa. En soita bluesia, koska olisin surullinen. En ole oppinut soittamaan bluesia sen vuoksi, että olisin ollut surullinen. Sain kuule ilon tunteen aina kun tartuin kitaraani. Useimmat lauletuista blueseista ovat toisten tekeleitä yhtä kaikki, ja kaikki nämä asiat, joista laulan "menetin naiseni, mulla ei oo työtä" , kaikki tämä kuuluu ihmiskunnan yhteisiin kokemuksiin.

Onhan sitä iloistakin bluesia, ei kaikki kerro kurjuudesta ja köyhyydestä. On paljon blueseja, joita B. King ja Muddy Waters ovat esittäneet, hyviä kappaleita. En tiedä, tiesikö Muddykaan. Kuitenkin näillä kappaleilla saa iloisen tunnelman yleisöön. Musiikki tuo ihmisiä yhteen. Hyvin harvoin musiikki saa itkemään. Olen nähnyt nuorten itkevän ja kirkuvan Elvis Presleyn konserteissa jne.

Yleisö vaan istuu ja sanoo: Puhuisin mielelläni vanhoista ajoista Louisianassa, ennen Chicagoon tuloasi. Kuka oli tärkein nimi kehitellessäsi kitaratyyliäsi? Kingin ja John Lee Hookerin. No, jos sinun nyt täytyisi valita joku näistä, kuka se olisi? Toivoin, ettet kysyisi tuota, koska he kaikki kuule ovat suosikkejani. King on se kaveri, joka aloitti ns. Jos siis mainitset minulle kitaristin nimen, olen osa häntä - jos tunnen häntä ollenkaan.

En siis sijoita näitä kavereita mihinkään erikoisasemaan muiden yläpuolelle, koska kaikki he ovat kitaran oppi-isiä, mitä minuun tulee. Muistatko kävivätkö he kaikki Baton Rougessa tai siellä päin Louisianassa, missä olit luvulla, silloin kun aloitit soittamisen, luvun puolivälissä, esim.

John Lee Hooker Baton Rougessa tms.? Et siis nähnyt häntä siellä? En, ainoat, jotka näin, siis kitaristeja, olivat T-Bone Walker ja B. Ja itse asiassa Guitar Slim oli He eivät tulleet Etelään silloin, en nähnyt heitä. Louisianassa tavattiin yleensä kuunnella torvibändejä, B.

Olen huomannut, että Guitar Slim tai gospel-tyylinen laulu on sinun No, pitäisitkö Guitar Slimin Vai onko se samalla tavalla, kaveria yhdessä? Joo, kyllä minun täytyy sanoa, että tuo on varmaan totta, koska yritän imitoida näitä kavereita, koko ikäni olen, nämä ovat idoleitani. Guitar Slim oli idolini showmiehenä, B. King on idolini luonnollisena lyömättömänä kitaristina ja esiintyjänä ja loput kitaristit ovat keitä ovat. Minähän olen vain Buddy Guy, kopioin muita, niinkuin muutkin.

Minulla oli jopa ilo soittaa Arthur Crudupin kanssa, joka oli B. Nämä kaverit opettivat myös Muddy Watersia, ja joka kerta kun tapasin heitä, juttelin itseni väsyksiin heidän kanssaan. No, monet heistä ovat kuolleet ja jos he olisivat kuulemassa tätä, he sanoisivat: Yksi asia vielä Etelästä. Olet jossain sanonut, että Etelässä kuuntelit radiota ja levyjä.

No, oliko radiossa usein ja paljon bluesia, luvulla, Louisianassa? Joo, ja haluaisin, että niin olisi nytkin, mutta eipä ole. Hei, en halua sinun ymmärtävän minua väärin. Noihin aikoihin Baton Rougessa, radiossa ei ollut rotujuttuja? Eddy Arnold, Tex Willis jne. Kingiä ja Lightnin' Hopkinsia. Tällaisia olivat radio-ohjelmat silloin. Silloin ei ollut Top 10 -ohjelmia.

Saatoit istua radion ääressä ja ennen pitkää levylautasella soi Lightnin' Hopkins tms. Muistatko, oliko se musta radioasema? Ei, ei yhtä montaa mustien omistamaa radioasemaa kuin nyt. Ei, hei kuule, vanhempani olivat vuokraviljelijöitä ja olin vuotias, kun ensimmäisen kerran näin sähkökitarani.

Niin, kun oma poikani sai sähkökitaran minulta, niin minä sanoin, että sinulla on sen tyyli?? Kun minä sain sähkökitaran, en osannut virittää sitä enkä mitään vuotiaana. Aloitin siis kovin myöhään ja isäni antoi sen kitaran silloin 2-kielisenä. Sellaisena taisin kitaraa pitääkin ainakin vuoden, ennen kuin sain loput kielet. Haluaisin vielä kysyä bluesin luvun ns. Mitä sanoisit, mihin saakka kaupalliset aspektit ovat määrääviä rajoja asettavia?

Eli voiko blues olla kaupallista ja silti sitä itseään eikä mitään muuta? Joo, ilomielin minä kaupallistaisin sen. Kyllä se käy, mutta niinkuin aiemmin sanoin Olen samaa mieltä, rahastahan siinä on kyse, ei ole kyse musiikin rakastamisesta.

No, ystävät, antakaa, kun sanon asian näin: Siihen olisi vaikea siirtää? Mutta nyt tiskijukat eivät syystä tai toisesta soita tätä hidasta, elämän tosiasioista kertovaa musiikkia, koska -vuotiaat ovat suurimpia levyjen ostajia. Ostaja ei halua kuulla ongelmista ennen kuin hän on vuotias tai vanhempi.

Sen jälkeen hän haluaa kuunnella bluesia ja siksi usein soitankin opiskelijaporukalle, sillä nuorempina he ovat riippuvaisia vanhemmistaan. Heillä ei ole huolen häivää esim. Mielestäni tässä on jo pari iskua bluesia vastaan.

Olet siis sitä mieltä, että bluesin kaupallistaminen on enemmän siunaus kuin kirous bluesille. King on viety enemmän kaupallisen musiikin puolelle verrattuna siihen, kun hän vielä esitti pelkkää bluesia, lauloi ongelmista jne. Hänestä tiedetään enemmän, hän on päässyt ainakin radioon ja televisioon silloin tällöin, laajempiin verkkoihin, kun taas minä ja John Lee Hooker ja Junior Wells yhä elämme vain toivossa hymähdys , mutta ei toiveista kuule ole paljon riemun aihetta, on saatava ne toteen.

Onko jotain erityistä syytä siihen, ettei sinulla ole ollut levytyssopimusta sitten luvun alun jälkeen ison yhtiön kanssa? Haluatko vain olla riippumaton vai etkö ole saanut aikaan sopimusta? Ei, ei minulla ole valittamista riippumattomuudesta Mielelläni haluaisi, että joku yhtiö tulisi sanomaan haluavansa levyttää minua todistaakseen, etten myy.

Minä aion todistaa hänet valehtelijaksi, sillä uskon yhä, että levyni myy sen verran, että minua kannattaa levyttää tai miksi sitä sähläystä sitten kutsuisikaan.

Mutta onko kyse oikeanlaisesta promootiosta? Joo, sellainen on oltava, koska onhan levyjä, joita saadaan kakaroille kaupaksi mikäs minä olen kritisoimaan musiikkia, eihän minulla ole vielä ollut myyntimenestystä , mutta olen kuunnellut levyjä, ja muusikkona voin sanoa, kaipa minulla on korvaa kuunnella.

Tiedän joitakin levyjä, joita olen kuullut ja ne menestyvät ja sanon itselleni: Yksi kysymys - pidät Chicagossa Checkerboard-nimistä klubia. Millainen on Windy Cityn klubitilanne tällä hetkellä? Se näytti tuhoon tuomitulta. South Sidessa, kun ostin klubin Niin, onhan minulla hyvä manageri, ja oikeastaan minulla on tyttäriä, jotka ovat kyllin vanhoja hoitamaan klubia. Ja se, että rakastan musiikkia, on motiivi klubin pitämiseen, sillä useimmat klubit ovat sulkeneet ovensa.

Seutu, jossa Little Walterit, Howlin' Wolfit ja Muddy Watersit elivät ja kuolivat oli siellä, missä nuoruudessani oli useimmat klubit, silloin kun saavuin Chicagoon. Minun tuli surku, jouduin toteamaan, ettei sitä entistä South Sidea enää ollut olemassa. Varmistin että ainakin yksi klubi olisi jäljellä, niin kauan kuin elän.

Oletko sitä mieltä, että on syntymässä bluesklubien eräänlainen toinen sukupolvi Chicagoon? No juuri lähtiessäni ne ihmiset, jotka vuokraavat minulle klubin tiloja, eivät halunneet uusia sopimusta. Sitten ilmestyi muuan nainen, joka sanoi ettei hän voi päästää minua niiltä nurkilta ja hän tarjosi siitä läheltä toisen paikan. Tämä nainen ehkä yrittää itsekin käyttää ideaansa. Mutta kuule Chicagon yleisö on jotenkin pilalle passattua.

Jos ei ole Buddy Guyta tai Junior Wellsiä tms. Kun he olivat vielä hengissä, saattoi pitää 15 klubia 15 korttelin alueella, koska tarjolla oli maailman parasta viihdykettä, mutta he ovat kuolleet. Mutta se, mitä me voisimme tehdä, on toivoa, että jotkut nuoremmista pääsisivät niin pitkälle, että tämä systeemi saataisiin taas toimimaan. Haluaisin kysyä Checkerboardin toimintaperiaatteista. Olin klubilla vuonna ja '84 yhteensä parin viikon ajan.

Päättelin, että saattaisi olla niin, että te annatte nuorille mahdollisuuden päästä maailmalle Vai mitä toimintaperiaatteita on? Nämä olivat ne kaksi South Siden kapakkaa, joissa enimmäkseen olin, en ollut paljon muissa South Siden klubeissa. Ajattelin niin, että sinä annat mahdollisuuden näille nuorille kundeille. No, tuohan tapahtui meille kaikille. Minunkin täytyi saada mahdollisuus. Jos klubeja ei olisi ollut, luvulla kun tulin Chicagoon , en olisi tässä nyt.

Toivottavasti näille nuorille käy samoin ajan mittaan - ehkä he eivät hoksaa sitä, en tiedä, mutta en minä mene heille kertomaan: Pidän vain klubin auki enkä sano koskaan EI kenellekään, jonka tiedän soittavan. Myös minun nuoruusvuosinani, kun ensi kertaa menin lavalle, tiedän, että kuulostin huonolta, katsos. Ja jokainen, joka menee lavalle on aluksi hermostunut, oli musiikki mitä tahansa, ensimmäinen kerta yleisön edessä.

Minulla on oma poika, joka haluaa oppia soittamaan. Hän on epävarma jo silloin, kun opetan häntä. Jonain iltana taas joku sanoo: Koska olin ehtinyt kysyä vasta muutaman kysymyksen, päätin yrittää tiistaina aamupäivällä jatkohaastattelua.

Edellä oleva jakso oli 21 minuutin mittainen. Tiistaiaamuna sain olla yksin ja sain loput kasettini 24 minuuttia täyteen. Kasetin toiselle puolelle puhui Buddyn kakkoskitaristi Albert "Pete" Allen vajaat 43 minuutia. Junior Wells ei ollut haastattelutuulella, hän mutisi lähtökiireessä hotellin aulassa vain pari lausetta.

Pidät siis South Sidessa Checkerboard-klubia. Tunnetko muita klubeja South Sidessa, joissa olisi saman verran bluesia eli lähes joka iltana? Onko muita kuin Checkerboard ja Theresa's Tavern? Ei, ei ole enempää sellaisia klubeja, joissa olisi bluesia joka päivä, on vain Checkerboard ja Theresa's. Sitäpaitsi kesäkuukausien aikana tilanne on aika kehno, koska Chicago ei ole varsinaisesti mikään turistikaupunki. Meillä on vielä tuo Chicagon bluesfestivaali, mikä on aika hyvin: Mutta Chicago ei ole mikään turistikaupunki, joten Omistan klubin, koska rakastan bluesia eli en saa klubista voittoa.

Nautin siitä, kun on aina uusia ihmisiä soittamassa. Suuria nimiä on niin monta. Earl Hooker, Magic Sam ja muut sellaiset. Eli se, mitä yritän tehdä, niin kauan kuin terveyttä riittää ja tekemistä, aion pitää sitä bluesklubitraditiota yllä. Tein listan näistä South Siden klubeista Chicago Reader -lehden pohjalta.

No, näissä lopuissa South Siden klubeissa ei ollut kuin yksi tai kaksi bändiä, viikonloppuisin vain. Eli voisiko niitä kutsua korttelikapakoiksi, onko semmoisia South Sidessa, joissa olisi bluesia silloin tällöin?

Onko korttelikapakoilla, jotka eivät ole yhtä kuuluisia kuin Checkerboard tai Theresa's, onko niissä bluesia, vai mitä musiikkia, vai onko niissä musiikkia ollenkaan?

Eli tämä sana, määritelmä, mitä kutsut bluesiksi ja bändi, ne on kaksi eri asiaa. No, Checkerboard on saanut blues-klubin leiman, mutta jonain iltana joku saattaa tulla soittamaan pari soulkappaletta tms. Mutta perinteisesti ei ole kuin kaksi bluesklubia jäljellä Chicagon South Sidessa ja ne ovat Theresa's ja Checkerboard.

Se satuttaa, sillä toisin sanoen voisimme käyttää monia klubeja, ja nuoria voisi tulla enemmän tekemään samaa kuin minäkin aiemmin tein ja monet muut ennen minua.

Milloin romahdus alkoi tai milloin klubit alkoivat menemään alaspäin ja sulkemaan oviaan? Joo, kun kovasti mellakoitiin, kun poltettiin paljon alueita, joissa oli klubeja ja ihmiset alkoivat muuttaa pois, koska Ja ihmiset kato hankkivat silloin elantonsa klubinhoidolla! Minun on katsottava asioita niin, että pidän sitä Checkerboardia vain paikkana, jossa bluesia kuulee soitettavan, koska ei pienestä paikasta saa hankittua rahaa.

Hyvä jos on varaa pitää bluesia siellä. Ei bluesin kannattajia ole niin monta, että talo voisi olla täynnä joka iltana. Kun minä palaan kiertueelta, niin talo on täynnä perjantaista maanantaihin, mutta Ihmiset on pilalle passattuja, he haluavat nähdä vain Buddy Guyn riippumatta siitä, keitä muita on lavalla. Joo, samahan se oli Joo, minä tulin sinne Checkerboardiin yhtenä sunnuntai-iltapäivänä neljän aikaan.

Kuuntelin musiikkia illan mitan ja sinä tulit lavalle puolen yön aikoihin ja se oli Joo, tiedän, ihmisiä tulee klubiin ja he haluavat nähdä sinut, vain sinut. He eivät oikein ymmärrä sinun tarkoitusperiäsi silloin Toisin sanoen menen lavalle vasta myöhään illalla, tällä tavalla "pakotan" ihmiset kuuntelemaan muitakin muusikoita kuin minua.

Samoin oli pakko käydä minunkin nuoruusvuosinani: Ja minä istuin ja odotin tilaisuuttani, ja hitaasti mutta varmasti se tulikin. Ja vielä bluesin soittajista: Näyttää siltä, ettei paljon kukaan kiinnitä huomiota bluesin soittajiin, ennenkuin he ovat tai vuotiaita ja sitten sanotaan jotenkin, että he ovat varttuneita tai kypsiä muusikoita tms.

Immenkalvo on rengasmainen ohuesta, venyvästä sidekudoksesta muodostuva poimu emättimen suulla. Immenkalvon tehtävä on suojata emätintä. Ennen ensimmäisiä penetraatioita immenkalvo on suhteellisen tiukka, mutta sen elastisuus lisääntyy sitä harjoitettaessa. Lisäksi kalvo saattaa vetäytyä sivuun. Jos kyllin pitkä aika on kulunut ilman venytystä, immenkalvo voi palautua entiseen muotoonsa ja menettää elastisuuttaan.

Immenkalvo saattaa varomattoman penetraation seurauksena hiertyä rikki ja vuotaa verta, tai siihen saattaa tulla repeämä. Emättimeen liittyy voimakkaita seksuaalisia mielleyhtymiä ja sillä on tärkeä rooli yhdynnässä , synnytystiehyenä sekä kuukautisveren poistokanavana. Seksuaalisen kiihottumisen myötä emättimen limakalvot kostuvat yhdynnän helpottamiseksi.

Kuukautisten aikana kohdun vanha limakalvo poistuu ja sen myötä pieni määrä verta. Kuukautisvuoto valuu emättimen kautta ulos. Kuukautisten aikana käytetään kuukautissuojia, jotka imevät itseensä vuodon. Suojia ovat esimerkiksi terveyssiteet , tamponit ja kuukupit. Siteitä käytetään ulkoisesti, tamponi ja kuukuppi taas asetetaan emättimeen sisään.

Normaalissa alatiesynnytyksessä emätin toimii synnytyskanavana. Emätin on hyvin joustava, ja siksi normaalisti syntyvä lapsi mahtuu kulkemaan emättimen läpi. Se ei tee mitään ja se oppii kaikki koulujutut ja sil on hyvä viinapää " -Sirpa-Leena nimi muutettu. Äsken ku mä kävin täällä ni sä olit vaan yksin ja pyörittelit käsissäs sitä keppiäs.

Siitä ei pääse mitenkään eroo mut se on hauskaa ku se on jollain muulla. Mitä mulla täällä on!! Pystyy sen sijaan et ostais perujaffaa, ni ostaa yolo-swaffaa! Mul on kyl jokseenkin ikävä fiilis, jos Matti panee mua. Naisilla on kyllä niin paljon helpompaa, hakkaa itteensä vaa johki pöydän kulmaan ni saa orgasmin.

Kuka on Kevin Spacey? Meet nyt sinne pelaa sitä vitun kynäriä ja jäät sinne loppuiäkses. Suomi on juuri hävinnyt ruotsille välierissä: Kiltiksellä soi Linda Vink "Kuka vitun typerä idiootti laitto tätä soimaan, muutenki vitun paha olo jo" -MikFors. Me ollaan ihan paska jätkä, mut hyvä DJ ".

Pystyy olee tuutori ja huutaa vähemmän ku ambulanssi! Toi on paloauto, vitun idiootti! Onko WordPress täällä jollekkin tuttu? Lupaava it-opiskelija Ville Suominen: Ei siinä hommassa ole oikeastaan hommaa kahdelle miehelle - saatika naiselle " -Marlo Ekberg Digitin syyskokouksessa Eiku siis prostituutti, anteeks " - Marlo Ekberg.

Mutsiis emmä mukiin oo osunu. Is basically a male dominated vessel of female discrimination. Kyl mullaki näyttäis tolta, jos nostan ne tänne.

Joo, kyllä minun täytyy sanoa, että tuo on varmaan totta, koska yritän imitoida näitä kavereita, koko ikäni olen, nämä ovat idoleitani. Guitar Slim oli idolini showmiehenä, B. King on idolini luonnollisena lyömättömänä kitaristina ja esiintyjänä ja loput kitaristit ovat keitä ovat.

Minähän olen vain Buddy Guy, kopioin muita, niinkuin muutkin. Minulla oli jopa ilo soittaa Arthur Crudupin kanssa, joka oli B. Nämä kaverit opettivat myös Muddy Watersia, ja joka kerta kun tapasin heitä, juttelin itseni väsyksiin heidän kanssaan. No, monet heistä ovat kuolleet ja jos he olisivat kuulemassa tätä, he sanoisivat: Yksi asia vielä Etelästä.

Olet jossain sanonut, että Etelässä kuuntelit radiota ja levyjä. No, oliko radiossa usein ja paljon bluesia, luvulla, Louisianassa? Joo, ja haluaisin, että niin olisi nytkin, mutta eipä ole. Hei, en halua sinun ymmärtävän minua väärin. Noihin aikoihin Baton Rougessa, radiossa ei ollut rotujuttuja? Eddy Arnold, Tex Willis jne. Kingiä ja Lightnin' Hopkinsia. Tällaisia olivat radio-ohjelmat silloin. Silloin ei ollut Top 10 -ohjelmia. Saatoit istua radion ääressä ja ennen pitkää levylautasella soi Lightnin' Hopkins tms.

Muistatko, oliko se musta radioasema? Ei, ei yhtä montaa mustien omistamaa radioasemaa kuin nyt. Ei, hei kuule, vanhempani olivat vuokraviljelijöitä ja olin vuotias, kun ensimmäisen kerran näin sähkökitarani.

Niin, kun oma poikani sai sähkökitaran minulta, niin minä sanoin, että sinulla on sen tyyli?? Kun minä sain sähkökitaran, en osannut virittää sitä enkä mitään vuotiaana. Aloitin siis kovin myöhään ja isäni antoi sen kitaran silloin 2-kielisenä. Sellaisena taisin kitaraa pitääkin ainakin vuoden, ennen kuin sain loput kielet. Haluaisin vielä kysyä bluesin luvun ns. Mitä sanoisit, mihin saakka kaupalliset aspektit ovat määrääviä rajoja asettavia?

Eli voiko blues olla kaupallista ja silti sitä itseään eikä mitään muuta? Joo, ilomielin minä kaupallistaisin sen. Kyllä se käy, mutta niinkuin aiemmin sanoin Olen samaa mieltä, rahastahan siinä on kyse, ei ole kyse musiikin rakastamisesta. No, ystävät, antakaa, kun sanon asian näin: Siihen olisi vaikea siirtää? Mutta nyt tiskijukat eivät syystä tai toisesta soita tätä hidasta, elämän tosiasioista kertovaa musiikkia, koska -vuotiaat ovat suurimpia levyjen ostajia.

Ostaja ei halua kuulla ongelmista ennen kuin hän on vuotias tai vanhempi. Sen jälkeen hän haluaa kuunnella bluesia ja siksi usein soitankin opiskelijaporukalle, sillä nuorempina he ovat riippuvaisia vanhemmistaan.

Heillä ei ole huolen häivää esim. Mielestäni tässä on jo pari iskua bluesia vastaan. Olet siis sitä mieltä, että bluesin kaupallistaminen on enemmän siunaus kuin kirous bluesille. King on viety enemmän kaupallisen musiikin puolelle verrattuna siihen, kun hän vielä esitti pelkkää bluesia, lauloi ongelmista jne. Hänestä tiedetään enemmän, hän on päässyt ainakin radioon ja televisioon silloin tällöin, laajempiin verkkoihin, kun taas minä ja John Lee Hooker ja Junior Wells yhä elämme vain toivossa hymähdys , mutta ei toiveista kuule ole paljon riemun aihetta, on saatava ne toteen.

Onko jotain erityistä syytä siihen, ettei sinulla ole ollut levytyssopimusta sitten luvun alun jälkeen ison yhtiön kanssa?

Haluatko vain olla riippumaton vai etkö ole saanut aikaan sopimusta? Ei, ei minulla ole valittamista riippumattomuudesta Mielelläni haluaisi, että joku yhtiö tulisi sanomaan haluavansa levyttää minua todistaakseen, etten myy.

Minä aion todistaa hänet valehtelijaksi, sillä uskon yhä, että levyni myy sen verran, että minua kannattaa levyttää tai miksi sitä sähläystä sitten kutsuisikaan. Mutta onko kyse oikeanlaisesta promootiosta? Joo, sellainen on oltava, koska onhan levyjä, joita saadaan kakaroille kaupaksi mikäs minä olen kritisoimaan musiikkia, eihän minulla ole vielä ollut myyntimenestystä , mutta olen kuunnellut levyjä, ja muusikkona voin sanoa, kaipa minulla on korvaa kuunnella.

Tiedän joitakin levyjä, joita olen kuullut ja ne menestyvät ja sanon itselleni: Yksi kysymys - pidät Chicagossa Checkerboard-nimistä klubia. Millainen on Windy Cityn klubitilanne tällä hetkellä? Se näytti tuhoon tuomitulta. South Sidessa, kun ostin klubin Niin, onhan minulla hyvä manageri, ja oikeastaan minulla on tyttäriä, jotka ovat kyllin vanhoja hoitamaan klubia. Ja se, että rakastan musiikkia, on motiivi klubin pitämiseen, sillä useimmat klubit ovat sulkeneet ovensa.

Seutu, jossa Little Walterit, Howlin' Wolfit ja Muddy Watersit elivät ja kuolivat oli siellä, missä nuoruudessani oli useimmat klubit, silloin kun saavuin Chicagoon. Minun tuli surku, jouduin toteamaan, ettei sitä entistä South Sidea enää ollut olemassa. Varmistin että ainakin yksi klubi olisi jäljellä, niin kauan kuin elän. Oletko sitä mieltä, että on syntymässä bluesklubien eräänlainen toinen sukupolvi Chicagoon? No juuri lähtiessäni ne ihmiset, jotka vuokraavat minulle klubin tiloja, eivät halunneet uusia sopimusta.

Sitten ilmestyi muuan nainen, joka sanoi ettei hän voi päästää minua niiltä nurkilta ja hän tarjosi siitä läheltä toisen paikan. Tämä nainen ehkä yrittää itsekin käyttää ideaansa. Mutta kuule Chicagon yleisö on jotenkin pilalle passattua. Jos ei ole Buddy Guyta tai Junior Wellsiä tms. Kun he olivat vielä hengissä, saattoi pitää 15 klubia 15 korttelin alueella, koska tarjolla oli maailman parasta viihdykettä, mutta he ovat kuolleet.

Mutta se, mitä me voisimme tehdä, on toivoa, että jotkut nuoremmista pääsisivät niin pitkälle, että tämä systeemi saataisiin taas toimimaan. Haluaisin kysyä Checkerboardin toimintaperiaatteista. Olin klubilla vuonna ja '84 yhteensä parin viikon ajan. Päättelin, että saattaisi olla niin, että te annatte nuorille mahdollisuuden päästä maailmalle Vai mitä toimintaperiaatteita on?

Nämä olivat ne kaksi South Siden kapakkaa, joissa enimmäkseen olin, en ollut paljon muissa South Siden klubeissa. Ajattelin niin, että sinä annat mahdollisuuden näille nuorille kundeille. No, tuohan tapahtui meille kaikille. Minunkin täytyi saada mahdollisuus. Jos klubeja ei olisi ollut, luvulla kun tulin Chicagoon , en olisi tässä nyt. Toivottavasti näille nuorille käy samoin ajan mittaan - ehkä he eivät hoksaa sitä, en tiedä, mutta en minä mene heille kertomaan: Pidän vain klubin auki enkä sano koskaan EI kenellekään, jonka tiedän soittavan.

Myös minun nuoruusvuosinani, kun ensi kertaa menin lavalle, tiedän, että kuulostin huonolta, katsos. Ja jokainen, joka menee lavalle on aluksi hermostunut, oli musiikki mitä tahansa, ensimmäinen kerta yleisön edessä. Minulla on oma poika, joka haluaa oppia soittamaan.

Hän on epävarma jo silloin, kun opetan häntä. Jonain iltana taas joku sanoo: Koska olin ehtinyt kysyä vasta muutaman kysymyksen, päätin yrittää tiistaina aamupäivällä jatkohaastattelua. Edellä oleva jakso oli 21 minuutin mittainen. Tiistaiaamuna sain olla yksin ja sain loput kasettini 24 minuuttia täyteen. Kasetin toiselle puolelle puhui Buddyn kakkoskitaristi Albert "Pete" Allen vajaat 43 minuutia.

Junior Wells ei ollut haastattelutuulella, hän mutisi lähtökiireessä hotellin aulassa vain pari lausetta. Pidät siis South Sidessa Checkerboard-klubia. Tunnetko muita klubeja South Sidessa, joissa olisi saman verran bluesia eli lähes joka iltana? Onko muita kuin Checkerboard ja Theresa's Tavern? Ei, ei ole enempää sellaisia klubeja, joissa olisi bluesia joka päivä, on vain Checkerboard ja Theresa's.

Sitäpaitsi kesäkuukausien aikana tilanne on aika kehno, koska Chicago ei ole varsinaisesti mikään turistikaupunki. Meillä on vielä tuo Chicagon bluesfestivaali, mikä on aika hyvin: Mutta Chicago ei ole mikään turistikaupunki, joten Omistan klubin, koska rakastan bluesia eli en saa klubista voittoa. Nautin siitä, kun on aina uusia ihmisiä soittamassa. Suuria nimiä on niin monta.

Earl Hooker, Magic Sam ja muut sellaiset. Eli se, mitä yritän tehdä, niin kauan kuin terveyttä riittää ja tekemistä, aion pitää sitä bluesklubitraditiota yllä. Tein listan näistä South Siden klubeista Chicago Reader -lehden pohjalta. No, näissä lopuissa South Siden klubeissa ei ollut kuin yksi tai kaksi bändiä, viikonloppuisin vain. Eli voisiko niitä kutsua korttelikapakoiksi, onko semmoisia South Sidessa, joissa olisi bluesia silloin tällöin?

Onko korttelikapakoilla, jotka eivät ole yhtä kuuluisia kuin Checkerboard tai Theresa's, onko niissä bluesia, vai mitä musiikkia, vai onko niissä musiikkia ollenkaan? Eli tämä sana, määritelmä, mitä kutsut bluesiksi ja bändi, ne on kaksi eri asiaa. No, Checkerboard on saanut blues-klubin leiman, mutta jonain iltana joku saattaa tulla soittamaan pari soulkappaletta tms.

Mutta perinteisesti ei ole kuin kaksi bluesklubia jäljellä Chicagon South Sidessa ja ne ovat Theresa's ja Checkerboard. Se satuttaa, sillä toisin sanoen voisimme käyttää monia klubeja, ja nuoria voisi tulla enemmän tekemään samaa kuin minäkin aiemmin tein ja monet muut ennen minua. Milloin romahdus alkoi tai milloin klubit alkoivat menemään alaspäin ja sulkemaan oviaan?

Joo, kun kovasti mellakoitiin, kun poltettiin paljon alueita, joissa oli klubeja ja ihmiset alkoivat muuttaa pois, koska Ja ihmiset kato hankkivat silloin elantonsa klubinhoidolla! Minun on katsottava asioita niin, että pidän sitä Checkerboardia vain paikkana, jossa bluesia kuulee soitettavan, koska ei pienestä paikasta saa hankittua rahaa. Hyvä jos on varaa pitää bluesia siellä. Ei bluesin kannattajia ole niin monta, että talo voisi olla täynnä joka iltana. Kun minä palaan kiertueelta, niin talo on täynnä perjantaista maanantaihin, mutta Ihmiset on pilalle passattuja, he haluavat nähdä vain Buddy Guyn riippumatta siitä, keitä muita on lavalla.

Joo, samahan se oli Joo, minä tulin sinne Checkerboardiin yhtenä sunnuntai-iltapäivänä neljän aikaan. Kuuntelin musiikkia illan mitan ja sinä tulit lavalle puolen yön aikoihin ja se oli Joo, tiedän, ihmisiä tulee klubiin ja he haluavat nähdä sinut, vain sinut.

He eivät oikein ymmärrä sinun tarkoitusperiäsi silloin Toisin sanoen menen lavalle vasta myöhään illalla, tällä tavalla "pakotan" ihmiset kuuntelemaan muitakin muusikoita kuin minua.

Samoin oli pakko käydä minunkin nuoruusvuosinani: Ja minä istuin ja odotin tilaisuuttani, ja hitaasti mutta varmasti se tulikin. Ja vielä bluesin soittajista: Näyttää siltä, ettei paljon kukaan kiinnitä huomiota bluesin soittajiin, ennenkuin he ovat tai vuotiaita ja sitten sanotaan jotenkin, että he ovat varttuneita tai kypsiä muusikoita tms. Vielä yksi kysymys Checkerboardista. Minkälainen yleisö siellä on? Onko sekayleisö eli mustia ja valkoisia ja nuoria ja vanhoja?

Vuonna siellä ollessani yleisö oli suureksi osaksi mustia, vuonna oli enemmän valkoisia, joinakin iltoina jopa enemmistönä, esim. Onko yleisö muuttunut näinä vuosina? Ei oikeastaan, se riippuu illasta. Parin viikon kuluttua, kun kiertue päättyy ja palaan Chicagoon, ihmiset sanovat, että Buddy on palannut, yleisö saattaa olla prosenttisesti valkoista tai sitten fifty-fifty.

Toisin sanoen, oli miten vain, oli ihonväri mikä vain, se sopii klubiini. Blueshan vetää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä.

Eli se mitä teen, menen katsomaan, onko yleisö paikalla hymysuin, ei värillä ole väliä. Siksi en lähtenytkään siltä seudulta. Vielä on ihmisiä, jotka pelkäävät Chicagon tiettyjä alueita. Voit olla missä tahansa päin maailmaa väärässä paikassa väärään aikaan, jos niin on käydäkseen. En siis ole tässä suhteessa asiasta piittaamaton, mutta tiedän, että jotkut vielä pelkäävät Chicagoa, erityisesti eurooppalaiset, jotka eivät ole vielä olleet siellä.

Ensimmäinen asia, jonka he sanovat, on että kun menet Chicagoon, pääset hengestäsi, mutta voit kuule päästä hengestäsi missä tahansa hymähdys , jos hetki koittaa.

Mutta ei meillä ole sitä vaaraa siellä klubissa? Sinä olet ollut siellä ja luulen, että sinulla ei ollut mitään vaikeuksia ollessasi siellä, koska Niin, ja joku toinen voi käydä siellä ja saa kuulla huudon: Olen ollut alueilla, joissa minulta on kysytty, mitä helvettiä siellä teen, mutta minä en ole ollut ymmärtävinäni kysymystä.

En noteeraa heitä, teeskentelen englantia osaamatonta. No, tällaisen asian kanssa joutuu tekemisiin, eli kuten sanoin, maailmaan mahtuu hulluja ihmisiä, luvalla sanoen. Siihen voi varautua, kun menee jonnekin. Jos opit elämään sen tosiasian kanssa, silloin se ei häiritse sinua niin paljon. Mutta minä en mene kujille täällä tai New Yorkissa tai Los Angelesissa tai missään.

On joitakin paikkoja, joihin ei pidä mennä, siellä on sellaisia Koko maailma on vihaa täynnä, ainakin omasta mielestäni. Löytyy ihmisiä, jotka sanovat: Minä muuten kävelin ensimmäisenä Yhdysvaltoihin tulopäivänäni asuin South Sidessa Chicagon yliopistolla , kävelin muutaman mailin Theresa's Taverniin ja näin kaikenlaisia ihmisiä.

Toiset olivat tosi ystävällisiä, näyttivät missä päin klubi on. Toiset eivät olleet aivan yhtä "ystävällisiä", joten jouduin pikku paniikkiin. Illalla sitten otin taksin ja kuski sanoi, että minut ryöstetään tuossa klubissa.

Louis Myers oli juuri menossa sisään, joten kysyin, voinko turvallisin mielin mennä sisään. Louis sanoi, että ongelmia ei tule. Miksiköhän taksikuski sanoin niinkuin sanoi? No, hän kertoi sen, koska Voit kertoa siitä minulle mitä tahansa, mutta jos todella haluat tietää, sinun on se ITSE hankittava itsellesi selväksi.

Se on kuin amerikkalaisen ruuan syöminen: Se, mistä sinä pidät, ei ehkä miellytäkään toista kaveria. Ehkä juuri tämä taksikuski ei ole koskaan ollutkaan siinä klubissa, on vain kuullut juttuja. Chicagossa on paikkoja, joissa en ole ollut ja olen ollut kaupungissa kauan 27 vuotta.

Eli jos hyppään taksiin ja pyydän ajamaan Joo, ei hän tiedä, kuka minä olen. Joo, itse asiassa olin kiertueella Rolling Stonesien kanssa , kun yhtäkkiä vanhin poikani sairastui. Lähdin Chicagoon viikkoa ennen kiertueen loppua ja minulla oli kiire taksilla sairaalaan ja kaikki taksikuskit sanoivat, etteivät he aio ajaa sinne. Lopulta poliisi tuli ja käski ensimmäisen taksin lähtemään. Matkalla sairaalaan tämä kuski oli vihainen, koska hän ei mielellään ajanut sinne, mihin piti.

Aloitin juttelun ja kysyin, tiesikö hän, kuka olen. Hän ei tiennyt ja kerrottuani hän halusi jäädä juttelemaan kanssani, mutta minä halusin sairaalaan Se oli elämäni shokki: Onko blues ollut paremmin esillä sen jälkeen, kun pormestariksi valittiin musta Washington? Ei, ei minun nähdäkseni. Ei mitään muutosta ole tapahtunut, koska bluesia on ollut ennen Washingtonia ja Daleyta ja muita pormestareita, koska bluesia on mielestäni ollut aina; olin oppimassa bluesia, muistini mukaan aina alusta alkaen on ollut, Sonny Boy ja muita.

Mielestäni ei ole mitään yhteyttä Tarkoitan Chicagon bluesfestivaalia, joka aloitettiin Ei, festivaali on ollut aiemmin, nimellä Chicago Fest, mutta Washingtonin valinnan jälkeen se on ollut nimeltään Chicago Blues Fest.

Meillä on vielä festivaali, mutta se ei ole enää se iso juttu, jossa oli Frank Sinatra sun muut Sammy Davisit ja eri lavat jne. Sitten muutamia kysymyksiä radiosta. Tiedätkö, kenen levyt soivat radiossa, Chicagon mustilla asemilla? Tiedän, että on joitakin bluesohjelmia Hei, mitä sinä tarkoitat mustilla asemilla? Tiedän yhden mustien omistaman aseman, joka ei soita muuta kuin hengellistä musiikkia! Buddy korottaa vähän ääntään ensimmäistä ja ainoaa kertaa haastattelun aikana; ilmeisesti tämä radio ilman blues-musiikkia on kovin arka asia Buddylle.

On ollut mielessä Pervis Spann, hän on Chicagossa Ai jaa, vai niin Olin siellä '82 ja hänen esittämänsä Down Home Blues -kappale soi joka puolella maata. Sitten hän sai surmansa Ei hän saanut surmansa, hän kuoli! Anteeksi, hän kuoli, en osaa englantia Tiedätkö, miksi hänestä tuli tähti? Joo, ZZ on hyvä blueskaveri, hän on ollut kuvioissa kauan, se on vain, että Toivon myös, että he jatkaisivat samaan malliin Radion avaaminen ja bluesin kuuleminen sieltä on nastaa thrill , koska se on elämääni.

Katsos, olen omistanut koko elämäni bluesille, ja vaikkei radiossa soikaan minun levyni, kuuntelen mielelläni. Tiedätkö, millainen musiikki on suosittua nuorten mustien keskuudessa?

Kai se on radion soittamaa, Top 10 vai? Nuoret mustat seuraavat siinä missä muutkin: Prince, Michael Jackson ja Toisin sanoen minun levyni eivät ole levyhyllyssä muiden joukossa, koska ei voi mennä kauppaan ja saada Buddy Guyta, sitä ei ole kaupoissa. South Side contra West Side? Sitten minulla on kysymyksiä vanhoista traditioista, Howlin' Wolfin jäljittelijöistä South Sidessa.

Tämäntyylisiä tyyppejä on West Sidessa. Onko heitä South Sidessa ja entä Muddyn jäljittelijät South Sidessa, tarkoitan sellaisia, jotka esittävät pääasiassa Muddyn kappaleita? Näistä olen nähnyt Willie Buckin ja Smokey Smothersin. Tunnetko ketään Howlin' Wolfin jäljittelijää South Sidessa? Joo, on kyllä pari kaveria, jotka kuulostavat samalta kuin Howlin' Wolf, he eivät oikeastaan ole South Sidessa.

Itse asiassa South Sidesta ja West Sidesta alettiin puhua vasta luvulla. Pari levy-yhtiötä keksivät nuo leimat branded them. Sitten he sanoivat, että nämä ovat kaksi erityyppistä musiikinlajia, South Siden ja West Siden musiikkia. Miksi he hänet laskivat? Me kutsumme häntä West Siden mieheksi!

Heh-heh, no, Otis asusteli kaiken aikaa South Sidessa! Jaa, tämä on uutta minulle, koska luulin, että jos asuu South Sidessa, niin silloin ei soita West Sidessa ja Ei, ei, hei kuule, se ei ole totta! Itse asiassa West Sidessa oli enemmä klubeja, jotka olivat auki myöhempään. Suurin osa South Siden klubeista sulki ovensa jo kahdelta, paitsi Clubin aikoihin, Johnny Pepper's No, niitä oli pari-kolme ehkä South Sidessa, mutta West Sidessa oli 30 klubia, jotka olivat auki neljään asti, joka yö!

No niin, sitten tämä kysymys, joka on vuorossa. Missä soittelit noin vuosina ''66? Sanoit juuri, että soittelit sekä South että West Sidessa. Voisitko mainita muutamia tärkeimpiä klubeja, joissa soittelit säännöllisesti? Tuo oli minulle uusi klubi! Joo, ne kaikki lopetettiin jo luvulla. Nuo olivat muutamia nimekkäimpiä klubeja, joissa saattoi nähdä kuuluisuuksia. Saattoi löytää hyviä blues- ja jazzbändejä, mitä tahansa. Vielä yksi kysymys - et maininnut Copacabanaa!

Se ei ollut säännöllisesti toimiva nightclub kuten Checkerboard on. Se oli eräänlainen halli King, minut tai kuka tahansa. Sisään mahtui ihmistä. No, yksikään näistä äsken mainituista tosi tiukoista real funky bluesklubeista ei ollut paikkainen. Suurimpiin bluesklubeihin mahtui ihmistä, sellainenkin oli jo valtava. Campbell kertoili hengen paikoista, en voinut uskoa Ei se ole ollut mikään klubi, minä en tiedä mitään klubia, joka olisi auki joka ilta ja State Streetillä oli tanssihalli ballroom , se oli niitä kuuluisimpia ennen Chicagoon tuloani, siellä ei ollut mitään Muddy Watersin juttuja, se oli varattu big bandeja varten, sitä aikaa se oli.

Count Basie, Duke Ellington jne. Kuvittelisin, että sinne sopi ihmistä, tai ei ihan Sellaisia paikkoja ei enää ole. Blues pantiin baareihin ja kapakoihin kuten Checkerboard. En viitsinyt tähän mennessä selvittää mielessäni vilahtaneita ihmetyksen aiheita, olin haastattelemassa Buddya, en vastaväittäjänä. Kuitenkin katsokoon itse kukin Chicago Breakdown -kirjan sivun kuvaa, jossa on Jimmy Reedin mainos.

Siinä katu on Parkway!! Palaamme taas aiempaan kysymykseeni ES: Tiedätkö South Siden Howlin' Wolf -jäljittelijöiden nimiä?

Joo, yksi kaveri kutsuu itseään Little Wolfiksi ja sitten on yksi kaveri, kutsuu itseään Muddy Waters Junioriksi. Joo, olen nähnyt molemmat. Joo, nämä kaverit osaavat esiintyä ihan mukavasti, jäljitellä. Kutsuvat esikuvaansa isäkseen jne. Mutta sitä on paljon Chicagossa, varsinkin Kingin imitaattoreita, monia, jotka soittavat kitaraa B. Onko muuten Smokey Smothers soittanut Checkerboardissa? Joo, Smokey asuu aivan Checkerboardin lähellä, hän tulee usein klubille ja jammailee aina kun voi.

Senkin takia, että hän oli yksi ensimmäisistä tyypeistä, joihin törmäsin, kun tulin Chicagoon. Sitten South Siden slidekitaristit. Tiedän Joe Carterin, mutta hän on kai sairastellut? En ole nähnyt Joeta vähään aikaan, kyllä hän jonkin verran slidea soittaa. En kuitenkaan tunne kovin monta kaveria, joka soittaisi slidea enää niin paljon kuin nuo edellä mainitut , en tiedä miksi. Minä pelleilen sliden kanssa hyvin vähän, en ole tarpeeksi hyvä voidakseni soittaa lavalla slidea, en pysty tyydyttämään yleisöä sillä.

Huttolla oli joitain oppilaita. Mieleeni tulee Little Ed Williamsin nimi. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta nähdä häntä. Hän on kuulemma J. Hutton oppilaita, kai nuorikin. Tiedän kyllä, mutta en tunne häntä henkilökohtaisesti, niin kuin tunnen monia muita. Lähes jokaisen kitaristin, jonka olet maininnut, tunnen, mutta en pysty kertoilemaan kovin tarkkaan heistä kaikista.

Onko blues muuttumassa juuri nyt? Billy sanoi, että näin olisi. Muinoin suurin keksintö alalla oli hevosposti, siitä siirryttiin postivaunuihin. Nyt on vaunuja, jotka kulkevat mailia tunnissa. Vaunut jätetään ja siirrytään suihkukoneisiin ympäri maailman. Musiikkia ei voi jättää paikalleen.

Vaikkakin voi palata taaksepäin, palata ratsastamaan hevosella, hyvin harvat kuitenkaan tekevät niin. Kyllä voi palata soittamaan sellaista bluesia, mutta nykyään kaikki pyrkivät pysymään ajan tasalla. Mielestäni musiikin kanssa on samoin. Joo, se oli jännästi sanottu. Sitten vielä kaksi kysymystä. Kuinka Otis Rush voi? Hänen on sanottu tehneen comebackia, esiintyneen Chicagossa ja Kaliforniassa. Joo, minä ja Junior juttelimme itse asiassa Otisin kanssa.

Joo, tämä tyyppi Teksasissa Antone's Austinissa piti vuotisklubijuhlat viime kesänä. Tämä on ollut yksi parhaista jutuista minulle pitkään aikaan, kun kaikki nämä kaverit olivat mukana.

Juttelin Otisin kanssa, hänellä menee oikein hyvin. Minun piti soittaa, minun managerini piti soittaa hänelle, koska yritämme kasata hänelle sellaisia kavereita bändiin , joiden kanssa hänen pitäisi olla, koska Otis on parhaimpia tyyppejä, joka Minusta nimittäin tuntuu, että Otis on yksi parhaista kitaristeista ja laulajista, joka kannattaisi tavata.

Joo, me odotamme häntä, koska liikkuu huhuja, että hän olisi tulossa Eurooppaan. Monet ihmiset haluaisivat nähdä hänet, hän kävi täällä Joo, Otis on hyvä, liian hyvä jätettäväksi yksikseen!

Todella viimeinen kysymys ES: Sitten viimeinen kysymys, toivottavasti se ei ole tyhmä. Mitä mieltä olet bluespaketeista? Eli kun heitetään joukko muusikoita yhteen ja lähetetään ne kiertueelle Eurooppaan. Oletko usein pettynyt paikallisiin hät'hätää kasattuihin bändeihin Euroopassa? No nyt sulla on oma bändi mukana, tiedän sen ja niin pitääkin Campbell kertoi, että kun heitetään muusikoita kasaan, bändi ei aina oikein toimi.

Molemmathan soittavat hyvin, mutta Tai joku sanoi, ettei se toiminut. Mutta jonkin ajan kuluttua sinä pääset parhaimpaasi. Sinun odotetaan olevan parhaimmillasi.

Voidaksesi olla sitä, sinulla täytyy olla oma bändi. Jaa, vai niin, joo. Joo, tää oli viimeinen kysymys, nauha alkaa loppua, joten kiitos tästä haastattelusta. Olen hyvin iloinen, kun nyt näen sinut täällä Suomessakin. Täällä on ilo olla; kunpa voisin olla kauemmin! Kokonaisvaikutelma Buddy Guy tuntui näinkin lyhyen rupattelun aikana luonteeltaan ystävälliseltä ja avoimelta sekä rehelliseltä.

Buddy on tietysti antanut satoja haastatteluja, mikä kävi ilmi hänen rennon asiallisesta suhtautumisesta osin kenties ihmetystä herättäneviin kysymyksiin. Puhetapa oli nopea eli melko pohjoista ja nuorekasta; tästä aiheutui muutama kysymysmerkki tuossa edeltävässä transkriptio-tarkkuisessa käännöksessä. Tämä on siis täysin sensuroimaton haastattelu. Lopuksi kiitokset Antti Einiölle, joka apumiestensä välityksellä edesauttoi haastattelun järjestämistä ja lepytteli kiivastunutta manageria.

And Buddy and Pete, thanks for the pleasure of talkin' with y'all, we sho' wish y'all be comin' back soon as possible! Näin nimekäs bluesvierailu ansaitsee luonnollisesti kommenttinsa myös Blues Newsin palstoilla, vaikka eräät kirjoittajamme ovatkin todistelleet, ettei konserttiarvioissa ole mitään järkeä. Miksiköhän niitä sitten kirjoitetaan lähes kaikissa musiikkilehdissä kaikkialla maailmassa?

Illan avauksena nousi lavalle Pity The Fools –yhtye, johon kuuluvat Chicago Overcoatista tutut harpisti Ahlqvist, kitaristi Heinonen ja rumpali Rossi sekä niin ikään hajonneesta Super Blues Bandista kitaristi Selamaa ja basisti Kokkonen.

Overcoatista tutut ominaisuudet; korkea ammattitaito, hyvä instrumentaalinen valmius ja tasapainoinen yhtyekokonaisuus ovat periytyneet tähän uuteen yhtyeeseen. Ilmettä on pyritty monipuolistamaan mm. Kingin ja Magic Samin ohjelmistoista. Tietystä monipuolistumisesta huolimatta yhtye kyllä toistaiseksi tuo vahvasti mieleen Overcoatin muistuttaen sitä soundiltaan ja tyyliltään.

Ahlqvist on myös edelleen yhtyeen hallitseva persoona ja esim. Selamaan tunnetut kyvyt ovat ilmeisessä vajaakäytössä. Pity The Fools on kieltämättä hyvä yhtye, mutta Liian ilmeetöntä, liian tunteetonta; "valkoista stereobluesia", kuten Vesa Salmi aikoinaan osuvasti sanoi.

Sitä ei ole tarkoitettu vinoiluksi eikä kirjoitettu millään pahalla, toivottavasti yhtyeen kaverit eivät suotta loukkaannu. Se on vain minulle syntynyttä mielikuvaa lähinnä oleva ilmaisu. Hieman lisää tunnetta, vaikkapa tarkkuuden kustannuksella.

Eikä kaikkien kappaleiden tarvitse kulkea samassa "walking bass" –tempossa ja tyylissä. Kokeilkaapa välillä hieman funkympää otetta. Pankaa ne luvun levyt vähäksi aikaa hyllyyn ja kuunnelkaa ja luvun parhaita tuotteita "sillä korvalla". Lisäksi kalvo saattaa vetäytyä sivuun. Jos kyllin pitkä aika on kulunut ilman venytystä, immenkalvo voi palautua entiseen muotoonsa ja menettää elastisuuttaan.

Immenkalvo saattaa varomattoman penetraation seurauksena hiertyä rikki ja vuotaa verta, tai siihen saattaa tulla repeämä. Emättimeen liittyy voimakkaita seksuaalisia mielleyhtymiä ja sillä on tärkeä rooli yhdynnässä , synnytystiehyenä sekä kuukautisveren poistokanavana. Seksuaalisen kiihottumisen myötä emättimen limakalvot kostuvat yhdynnän helpottamiseksi. Kuukautisten aikana kohdun vanha limakalvo poistuu ja sen myötä pieni määrä verta. Kuukautisvuoto valuu emättimen kautta ulos. Kuukautisten aikana käytetään kuukautissuojia, jotka imevät itseensä vuodon.

Suojia ovat esimerkiksi terveyssiteet , tamponit ja kuukupit. Siteitä käytetään ulkoisesti, tamponi ja kuukuppi taas asetetaan emättimeen sisään. Normaalissa alatiesynnytyksessä emätin toimii synnytyskanavana. Emätin on hyvin joustava, ja siksi normaalisti syntyvä lapsi mahtuu kulkemaan emättimen läpi.

Alatiesynnytyksessä joudutaan joskus tekemään välilihan leikkaus , joka tehdään emättimen aukeamisen helpottamiseksi juuri ennen lapsen pään ilmestymistä emättimen suulle. Kiinniommellun leikkaushaavan paranemiseen menee muutama viikko. Emätintulehdusta vaginiitti, kolpiitti aiheuttavat bakteerit, sienet ja virukset.

Äsken ku mä kävin täällä ni sä olit vaan yksin ja pyörittelit käsissäs sitä keppiäs. Siitä ei pääse mitenkään eroo mut se on hauskaa ku se on jollain muulla. Mitä mulla täällä on!! Pystyy sen sijaan et ostais perujaffaa, ni ostaa yolo-swaffaa! Mul on kyl jokseenkin ikävä fiilis, jos Matti panee mua. Naisilla on kyllä niin paljon helpompaa, hakkaa itteensä vaa johki pöydän kulmaan ni saa orgasmin. Kuka on Kevin Spacey? Meet nyt sinne pelaa sitä vitun kynäriä ja jäät sinne loppuiäkses.

Suomi on juuri hävinnyt ruotsille välierissä: Kiltiksellä soi Linda Vink "Kuka vitun typerä idiootti laitto tätä soimaan, muutenki vitun paha olo jo" -MikFors. Me ollaan ihan paska jätkä, mut hyvä DJ ". Pystyy olee tuutori ja huutaa vähemmän ku ambulanssi! Toi on paloauto, vitun idiootti! Onko WordPress täällä jollekkin tuttu?

Lupaava it-opiskelija Ville Suominen: Ei siinä hommassa ole oikeastaan hommaa kahdelle miehelle - saatika naiselle " -Marlo Ekberg Digitin syyskokouksessa Eiku siis prostituutti, anteeks " - Marlo Ekberg. Mutsiis emmä mukiin oo osunu. Is basically a male dominated vessel of female discrimination. Kyl mullaki näyttäis tolta, jos nostan ne tänne. Kyseessä on oikeasti standardimoolitilavuus.

Man pillu wikipedia -

Kieltämättä Buddy on edelleenkin erinomainen, teknisesti ehkäpä kovempikin kitaristi kuin nuoruusvuosinaan eikä aika ole hänen lauluääntäkään pahemmin vaurioittanut. Mutta perinteisesti ei ole kuin kaksi bluesklubia jäljellä Chicagon South Sidessa ja ne ovat Theresa's ja Checkerboard. Vihdoin syyskuussa, vuonna alkoi Buddyn ensimmäisen varsinaisen LP-levyn toteutus. Wellsin yhteistyön tärkein funktio, sillä miesten muodostama, parikymmentä vuotta lähes yhtäjaksoisesti toiminut bluesparivaljakko lienee ilmiönä alan tunnetuimpia. Koska en ollut kahta edellistä osaa laatiessani edes tietoinen kyseisten tallennosten olemassaolosta, saavat ne nyt siis hieman myöhästyneen käsittelyn. Tuskinpa kukaan kehtaa puhua mistään luovasta tau'osta, sillä potentiaali olisi varmasti ollut. Pity The Fools on kieltämättä hyvä yhtye, mutta Monet ihmiset haluaisivat nähdä hänet, hän kävi täällä Hän on epävarma jo silloin, kun opetan häntä. man pillu wikipedia

0 thoughts on “Man pillu wikipedia

Leave a Comment